Kiitokset! Tänä keskiviikkona sain vihdoin valmiiksi pitkäaikaisen projektini, nimittäin pellavaprojektini. Toisin sanoen kasvatin varamummuni kanssa itse pellavaa, käsittelimme sen vanhoin perinnetyötavoin ja kudoimme sen varamummuni kanssa kankaaksi sekä ompelutin kankaan mekoksi. Projekti myös dokumentoitiin valokuvaamalla ja videoitiin eri työvaiheet. Takana on hyvin pitkä, haastavakin projekti joka on vaatinut kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Varamummoani Liisa Lukkkarista on projektini onnistumisessa suuri kiittäminen, ilman häntä, hänen työpanostaan ja käytännön tietojaan ja taitojaan ideastani ei koskaan olisi tullut todellisuutta. Kiitos Liisa! Myös monet muut ihmiset ovat olleet auttamassa ja tukemassa pitkällistä, kallistakin projektia mm. sponsoroinnein ja käytännön avun kautta. Kaikkien heidän nimiään en edes tiedä, osa niistä jotka auttoivat rahallisesti, eivät halunneet että saan tietää heidän nimiään. Kiitos siis heille ja muista käytännön apua antaneista mm. Raijan Aitan Raijalle, joka kehräsi, värjäsi ja häkilöi muuten itse käsitellyt pellavat. Kiitokset myös Lukkarisen Paulille joka auttoi pellavan loukutuksessa ja lihtauksessa sekä teki itse loukun, hänen siskolleen jolta saimme lihtauksessa käytännön apua, sekä heidän pojalleen Timolle ja heidän perheelleen että saimme kasvattaa pellavan heidän pihallaan sekä kokeilla uutta ja tutustua loukuttamisen ja lihtaamisen ihmeelliseen, roskaa aiheuttavaan maailmaan hänen rantasaunallaan, sekä videon käsittelystä. Myös perheelleni olen kiitollinen siitä, että he ovat tukeneet kummallista ideaani ja kuskanneet minua ja muutoinkin kannustaneet projektissa eteenpäin silloin kun itselläni on alkanut paniikki ja/tai uskonpuute iskemään. Toivottavasti ketään ei jäänyt mainitsematta! Joka tapauksessa kiitokset kaikille, jotka ovat projektissa tavalla tai toisella tukeneet :)!
Savon Sanomilta toimittaja soitti muuten minulle tässä yksi päivä ja kysyi, voisiko tulla kirjoittamaan minusta jutun aiheella minä, valkolakki ja pellavaprojekti.. Minä tietysti sanoin että toki. Kun aiheena on pellavaprojekti ja joku kerran haluaa vapaaehtoisesti siitä kuulla (niinpä, olen kertonut siitä jo niin monelle että ihmisiä alkaa varmaan jo kyllästyttää) niin tietysti minä haluan siitä kertoa. Mielestäni aihe on kuitenkin sen verran erikoisempi nykyisin että olisi kiva jos muutkin siitä innostuisivat. ''Nykyään kun kaiken saa jo kerran valmiina kaupasta niin erikoista että olet tuollaiseesn urakkaan ruvennut'', olen saanut aika usein kuulla. ja että ''noin nuori ja kiinnostunut entisajan pellavankäsittelystä''. Epäilijöitäkin on riittänyt. ''Et varmana saa sitä hommaa koskaan valmiiksi'', ovat jotkut sanoneet. Juuri heistä olen saanut voimaa ja uskoa siihen, että kun kerran on mielenkiintoinen projekti joka itseäni kiinnostaa niin ei sitä kannata sitten kesken jättää. Mutta, mekko on nyt valmis, valkolakki tukevasti päässä ja nokka kohti uusia mielenkiintoisia projekteja. Lyhennelmä Savon Sanomien jutusta löytyy täältä http://www.savonsanomat.fi/savo/elisa-juntunen-kasvatti-lakkiaispukunsa-pellavat/1726833 Jos haluat koko jutun lukea, niin osta tämän viikon Savon Sanomat tai lue se netistä :) Tarkemmin pellavaprojektistani aion kertoa vielä täällä blogissani paljonkin, laitan kuvia, kerron eri työvaiheista ym. ja laitan ehkä videonkin kun vain saan laiskuudeltani aikaiseksi. Tämä oli siis vasta alkua, loppupäästä aloitettuna vain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti