Pellavaprojekti vihdoin valmis

Kiitokset! Tänä keskiviikkona sain vihdoin valmiiksi pitkäaikaisen projektini, nimittäin pellavaprojektini. Toisin sanoen kasvatin varamummuni kanssa itse pellavaa, käsittelimme sen vanhoin perinnetyötavoin ja kudoimme sen varamummuni kanssa kankaaksi sekä ompelutin kankaan mekoksi. Projekti myös dokumentoitiin valokuvaamalla ja videoitiin eri työvaiheet. Takana on hyvin pitkä, haastavakin projekti joka on vaatinut kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Varamummoani Liisa Lukkkarista on projektini onnistumisessa suuri kiittäminen, ilman häntä, hänen työpanostaan ja käytännön tietojaan ja taitojaan ideastani ei koskaan olisi tullut todellisuutta. Kiitos Liisa! Myös monet muut ihmiset ovat olleet auttamassa ja tukemassa pitkällistä, kallistakin projektia mm. sponsoroinnein ja käytännön avun kautta. Kaikkien heidän nimiään en edes tiedä, osa niistä jotka auttoivat rahallisesti, eivät halunneet että saan tietää heidän nimiään. Kiitos siis heille ja muista käytännön apua antaneista mm. Raijan Aitan Raijalle, joka kehräsi, värjäsi ja häkilöi muuten itse käsitellyt pellavat. Kiitokset myös Lukkarisen Paulille joka auttoi pellavan loukutuksessa ja lihtauksessa sekä teki itse loukun, hänen siskolleen jolta saimme lihtauksessa käytännön apua, sekä heidän pojalleen Timolle ja heidän perheelleen että saimme kasvattaa pellavan heidän pihallaan sekä kokeilla uutta ja tutustua loukuttamisen ja lihtaamisen ihmeelliseen, roskaa aiheuttavaan maailmaan hänen rantasaunallaan, sekä videon käsittelystä. Myös perheelleni olen kiitollinen siitä, että he ovat tukeneet kummallista ideaani ja kuskanneet minua ja muutoinkin kannustaneet projektissa eteenpäin silloin kun itselläni on alkanut paniikki ja/tai uskonpuute iskemään. Toivottavasti ketään ei jäänyt mainitsematta! Joka tapauksessa kiitokset kaikille, jotka ovat projektissa tavalla tai toisella tukeneet :)!
Savon Sanomilta toimittaja soitti muuten minulle tässä yksi päivä ja kysyi, voisiko tulla kirjoittamaan minusta jutun aiheella minä, valkolakki ja pellavaprojekti.. Minä tietysti sanoin että toki. Kun aiheena on pellavaprojekti ja joku kerran haluaa vapaaehtoisesti siitä kuulla (niinpä, olen kertonut siitä jo niin monelle että ihmisiä alkaa varmaan jo kyllästyttää) niin tietysti minä haluan siitä kertoa. Mielestäni aihe on kuitenkin sen verran erikoisempi nykyisin että olisi kiva jos muutkin siitä innostuisivat. ''Nykyään kun kaiken saa jo kerran valmiina kaupasta niin erikoista että olet tuollaiseesn urakkaan ruvennut'', olen saanut aika usein kuulla. ja että ''noin nuori ja kiinnostunut entisajan pellavankäsittelystä''. Epäilijöitäkin on riittänyt. ''Et varmana saa sitä hommaa koskaan valmiiksi'', ovat jotkut sanoneet. Juuri heistä olen saanut voimaa ja uskoa siihen, että kun kerran on mielenkiintoinen projekti joka itseäni kiinnostaa niin ei sitä kannata sitten kesken jättää. Mutta, mekko on nyt valmis, valkolakki tukevasti päässä ja nokka kohti uusia mielenkiintoisia projekteja. Lyhennelmä Savon Sanomien jutusta löytyy täältä http://www.savonsanomat.fi/savo/elisa-juntunen-kasvatti-lakkiaispukunsa-pellavat/1726833  Jos haluat koko jutun lukea, niin osta tämän viikon Savon Sanomat tai lue se netistä :) Tarkemmin pellavaprojektistani aion kertoa vielä täällä blogissani paljonkin, laitan kuvia, kerron eri työvaiheista ym. ja laitan ehkä videonkin kun vain saan laiskuudeltani aikaiseksi. Tämä oli siis vasta alkua, loppupäästä aloitettuna vain!

Menneen kesän projekteja

Mennyt kesä oli ihana ja lämmin kesä ja reissua ja tekemistä riitti. Niinä lyhyinä pieniniä pyrähdyksinä jolloin ehdin kotona käymään, askartelin kesäiltoina aikani kuluksi vanhasta uutta. Paljon muuta käsillä tekemistä ei kesälle enää ehtinyt, aikataulu oli sen verran reissuista täysi. Eniten kotona tehdyistä, -ei niin  pikkunäpertely-projekteista minua työllisti jo viime kesänä alkanut ilmeinen ikuisuus projekti, nimittäin leikkimökkiprojekti. Isä oli aloittanut useampi kesä sitten pikkuveljeni kanssa leikkimökin villoituksen, aikeena saada siitä ravustusaitta syksyä varten, sellainen missä voisi nukkua yöllisen ravustusreissun jälkeen. Niimpä meidän perheen ukkojen toimesta seinään ilmestyi villat, mutta projekti jäi heiltä auttamattomasti kesken- villat seinissä kyllä oli mutta levyjä niiden päälle ei ollut kaikkiin kohtiin laitettu. Siispä meillä alkoi jo viime kesänä isän kanssa urakka jota ei olla vieläkään saatettu päätökseen. Ensimmäisenä asennettiiin siis levyt niihin kohtiin joissa ei niitä vielä ollut. Ajattelin kyseessä olevan pikku homma joka on viimeistään parissa päivässä valmis. Kissanviikset. Viimeistään parin  tunnin sisällä tajusin ettei minua, vasaraa ja naulaa selvästikään ole tarkoitettu yhteen- vaikka kuinka hakkasin, naulan pirulainen ei suostunut uppoamaan seinään. Asiaa ääneen purnatessani isä onneksi kertoi, että kyseessä onkin jokin erityisen kova levy (jokin 60-luvulla paljon käytetty), johon ei naula yleensäkään mielellään tahdo upota. Ehkä porakone olis ollut ihan kätevä? Seuraavana oli vuorossa toinen voimain ponnistus näivettyneille käsilihaksilleni, nimittäin listoitus. Taas sai hakata seinään ihan kirjaimellisesti olan takaa niin että hiki virtasi. Kun lopulta päästiin sitten maalaamaan, oli helpotus melkoinen. Miten se maalaaminen voikin olla sitten niin ihanan helppoa ja nopeaa? Tarkoituksena oli ollut, että saataisiin leikkimökki asumiskuntoon ennen kesän loppua niin että ehtisin siellä vielä loppukesän asua. Kuitenkin seinien maalausvaiheessa maali loppui kesken eikä uutta satsia ollut varaa heti ostaa, joten uudelleen maalaus jäi sittenkin ensi kesään, samoin kuin haaveeni ''kesäyksiööni'' muuttamisesta - olen sen verran perfektionisti etten halunnut keskeneräiseen projektiini muuttaa asumaan.Näin syksyllä onkin sitten hyvää aikaa suunnitella lopullista sisustusta ja tehdä ompeluksia ja muita materiaalihankintoja.

                                                            

                                                        Muita kesän askarteluja

Kun romusta tuli taidetta. 

         

       Talomme vierestä virtaavasta koskesta tekee löytöjä. Joskus mielenkiintoisia, useimmiten vain pelkkää romua. Olen usein noita valtavia rautaromukasoja katsellessani miettinyt voisiko niistä saada mitään kiinnostavaa aikaiseksi, kokeilla saisiko romusta tehtyä jotain taidetta. Niimpä päätin testata asiaa ja käydä ennakkoluulottomasti ruostekasaan käsiksi. Monenmoisen rojun joukosta valitsin muutaman kiinnostavan näköisen ja muotoisen rautahäkkyrän (kuulemma moottoripyörän osia), hamppunarua ja muutaman koskesta napatun kiven. Tällainen siitä sitten syntyi. Muistuttaa mielestäni etäisesti unisiepparia.

Viime syksyn askarteluja

Tietokoneelta löytyi kuvia viime vuoden askarteluista, lisäilenpä niitä samalla tännekin. Viime syksynä naapurilla oli synttärit, eikä meillä ollut mitään vietävää. Niimpä päätin askarrella jotakin. Naapuri on jo jäänyt eläkkeelle ja korjailee ajankulukseen vaimonsa kanssa kaikenlaisia ajopelejä. Siispä onnittelukortissakin on muttereita ja taustana on rouhea värjäämätön aaltopahvi. Viemisiksi meillä ei ollut ostettuna kukkaa tai mitään muutakaan joten tein itse ikikukaksi sanomalehdestä ja sammalesta koristepallon ja kieputin vielä rautalankaa ympärille. Jalustaksi laitoin pallolle tyhjän säilykepurkin johon naputtelin naulalla reikiä. Se toimii kätevästi myös tuikkupurkkina.

Hellou kaikille ja tervetuloa blogiini!
Tätä sivua ylläpidän minä, Eloisaksi kutsuttu kuvataidelukiossa opiskeleva nuori neitonen Savosta, joka harrastaa kaikenlaista käsillä näpertämistä.

Jee! Sain nyt tänään vihdoinkin aikaiseksi sen mistä olen jo pitkään haaveillut- eli perustanut vihdoin oman blogin. Bloggaamisesta minulla ei vielä ole mitään kokemusta mutta jostainhan se pitää aloittaa...Tärkeinpänä aiheena   tulen varmaan (kuten osoitekin jo kertoo) pitämään kaiken sorttista käsillä tekemistä, kuten vanhojen tavaroiden uudistamista, piirtämistä ja maalausta ja mitä nyt ikinä sattuu työn alla olemaan. Yksi tärkeimmistä aiheistani tulee kuitenkin ainakin aluksi olemaan tämän hetkinen, hitaasti valmistuva pellava projektini joka oli yksi tärkeimpiä syitä tämän blogin perustamiseen. Siitä lisää myöhemmin. Kuvia tulen blogiini lisäilemään sitä mukaa kun niitä selviän koneelle laittelemaan, ainakin toistaiseksi olen siinä hommassa vielä alkutekijöissä.