Mennyt kesä oli ihana ja lämmin kesä ja reissua ja tekemistä riitti. Niinä lyhyinä pieniniä pyrähdyksinä jolloin ehdin kotona käymään, askartelin kesäiltoina aikani kuluksi vanhasta uutta. Paljon muuta käsillä tekemistä ei kesälle enää ehtinyt, aikataulu oli sen verran reissuista täysi. Eniten kotona tehdyistä, -ei niin pikkunäpertely-projekteista minua työllisti jo viime kesänä alkanut ilmeinen ikuisuus projekti, nimittäin leikkimökkiprojekti. Isä oli aloittanut useampi kesä sitten pikkuveljeni kanssa leikkimökin villoituksen, aikeena saada siitä ravustusaitta syksyä varten, sellainen missä voisi nukkua yöllisen ravustusreissun jälkeen. Niimpä meidän perheen ukkojen toimesta seinään ilmestyi villat, mutta projekti jäi heiltä auttamattomasti kesken- villat seinissä kyllä oli mutta levyjä niiden päälle ei ollut kaikkiin kohtiin laitettu. Siispä meillä alkoi jo viime kesänä isän kanssa urakka jota ei olla vieläkään saatettu päätökseen. Ensimmäisenä asennettiiin siis levyt niihin kohtiin joissa ei niitä vielä ollut. Ajattelin kyseessä olevan pikku homma joka on viimeistään parissa päivässä valmis. Kissanviikset. Viimeistään parin tunnin sisällä tajusin ettei minua, vasaraa ja naulaa selvästikään ole tarkoitettu yhteen- vaikka kuinka hakkasin, naulan pirulainen ei suostunut uppoamaan seinään. Asiaa ääneen purnatessani isä onneksi kertoi, että kyseessä onkin jokin erityisen kova levy (jokin 60-luvulla paljon käytetty), johon ei naula yleensäkään mielellään tahdo upota. Ehkä porakone olis ollut ihan kätevä? Seuraavana oli vuorossa toinen voimain ponnistus näivettyneille käsilihaksilleni, nimittäin listoitus. Taas sai hakata seinään ihan kirjaimellisesti olan takaa niin että hiki virtasi. Kun lopulta päästiin sitten maalaamaan, oli helpotus melkoinen. Miten se maalaaminen voikin olla sitten niin ihanan helppoa ja nopeaa? Tarkoituksena oli ollut, että saataisiin leikkimökki asumiskuntoon ennen kesän loppua niin että ehtisin siellä vielä loppukesän asua. Kuitenkin seinien maalausvaiheessa maali loppui kesken eikä uutta satsia ollut varaa heti ostaa, joten uudelleen maalaus jäi sittenkin ensi kesään, samoin kuin haaveeni ''kesäyksiööni'' muuttamisesta - olen sen verran perfektionisti etten halunnut keskeneräiseen projektiini muuttaa asumaan.Näin syksyllä onkin sitten hyvää aikaa suunnitella lopullista sisustusta ja tehdä ompeluksia ja muita materiaalihankintoja.
Muita kesän askarteluja
Kun romusta tuli taidetta.
Talomme vierestä virtaavasta koskesta tekee löytöjä. Joskus mielenkiintoisia, useimmiten vain pelkkää romua. Olen usein noita valtavia rautaromukasoja katsellessani miettinyt voisiko niistä saada mitään kiinnostavaa aikaiseksi, kokeilla saisiko romusta tehtyä jotain taidetta. Niimpä päätin testata asiaa ja käydä ennakkoluulottomasti ruostekasaan käsiksi. Monenmoisen rojun joukosta valitsin muutaman kiinnostavan näköisen ja muotoisen rautahäkkyrän (kuulemma moottoripyörän osia), hamppunarua ja muutaman koskesta napatun kiven. Tällainen siitä sitten syntyi. Muistuttaa mielestäni etäisesti unisiepparia.
